Marvelin tuotanto on viime aikoina sekoittunut monimuotoiseksi hyökkäykseksi, joka on täynnä moniulotteisia juonenkäänteitä. Guardians of the Galaxy -elokuvat ovat kuitenkin, paremmasta tai huonommasta, aina pitäneet oman erottuvan persoonallisuutensa. Kolmas osa, joka on väitetysti viimeinen elokuvasarjassa, nostaa rimaa säilyttämällä tämän persoonallisuuden ja toimittamalla sarjan raskaita tunnepommeja matkan varrella.
Erilaisuus Kuuluu Guardiansien DNA:han
Ohjaaja ja käsikirjoittaja James Gunn saa aikaan tunnepitoisen tarinan sijoittamalla suloisia eläimiä vaaraan, tutkimalla Rocket-nimisen pesukarhun traumaattista taustaa ja koskettamalla yllättävän synkkiä teemoja, kuten eugeniikkaa ja vivisektiota. Molemmissa elokuvissa juhlitaan uskollisuutta ja ystävyyttä tunnustaen samalla ihmiskunnan kyky äärimmäiseen julmuuteen muita lajeja kohtaan.
Nuorena ja mahdottoman suloisena Rocket (Bradley Cooperin äänellä) joutui High Evolutionaryn (Chukwudi Iwuji) käsiin, hullun tiedemiehen, jolla on jumalakompleksi ja usko siihen, että täydellinen yhteiskunta alkaa kauhistuttavasta eläinten koeputkilaboratoriosta. Rocket onnistui pakenemaan, mutta joutui samalla eroon sielunkumppanistaan, Lyllasta (Linda Cardellini), joka on puhdasmielinen saukko, jolla on proteesista valmistetut metalliset käsivarret. Nyt High Evolutionary haluaa takaisin onnistuneimman koe-eläimensä, ja hän lähettää kultareunaisen hölmön, Adam Warlockin (Will Poulter), noutamaan pesukarhun takaisin.
Elokuvan Tasapaino ja Vastakkainasettelut
Classic rock -kappaleiden tiputtelu ja näyttävät, mutkikkaat yhden otoksen toimintasekvenssit, molemmat Guardiansien tavaramerkkejä, ylellistyvät elokuvassa, joka tasapainottaa hieman ylipursuavaa tarinaa ilkikurisuudella, huumorilla ja suurimmalla sydämellä.
Eläinten ystäville, sarjakuvafaneille ja Marvel Cinematic Universe -sarjan epävirallisille arvioijille tämä ei ehkä ole elokuva. Kaksituntinen elokuva on visuaalisesti epämiellyttävä painajainen, joka saattaa olla vain täydellisyyteen pyrkiville faneille.
Muutokset Guardiansien Maailmassa
Suurin osa ”Guardians 3”:sta tuntuu putoavan tyhjästä, erityisesti pääjuoni, joka on Rocketin ajama, vaikka Guardiansit ovat pääosin toimineet toissijaisina Star-Lordille, juonen ajavalle sankarille. Muutos on järkevä, kun otetaan huomioon, että tämä elokuva toimii trilogian päätöksenä, mikä johtaa erilaiseen Guardians-tiimiin ja epäselvään asemaan lopun MCU-kontekstissa. Mutta muutos tuntuu myös vaivalloiselta ja tunteisiin vetoavalta.
Lopullinen Arvio
Vaikka tämä ”Guardians” on varmasti vähemmän hauska kuin edelliset, löytyy silti ilon pilkahduksia tavallisista ja sivullisista kinasteluista löytyneiden perheenjäsenten kesken. Dave Bautista antaa jälleen arvokkaan suorituksen Draxina, ja Bautistan tunnusomainen kemia toimii yhdessä Pom Klementieffin Mantisin kanssa.
Gunn tekee uteliaan, rohkean valinnan tavoitellessaan epämiellyttävää estetiikkaa, joka on osittain Cronenbergia ja osittain ”Osmosis Jonesia”. Sarja kohtauksia tapahtuu aluksessa, joka on muotoiltu sisäelinten kaltaiseksi, lihaisilla palloilla ja arkkitehtonisilla dendriiteillä, usein alastomissa sävyissä. Ällöttävät ääniefektit lisäävät epämiellyttävän kerroksen.
Elokuvan lopuksi ”Guardians”, kuten edellisetkin, pysyy tahdissa fantastisen ääniraidan kanssa, joka sisältää Spacehogin, Beastie Boysin ja Earth Wind & Firen. Mutta hienosta ääniraidasta huolimatta, ensimmäisen hittielokuvan ja jatko-osan jälkeen, trilogian viimeinen osa tekee yhden asian selväksi: ”Guardians” oli vain yhden hitin ihme.
