Sami Aaltonen, syntynyt vuonna 1971, on suomalainen tuottaja, ohjaaja ja toimittaja. Hänellä on lähes kolmen vuosikymmenen kokemus mediassa. Hänet tunnetaan erityisesti 1990-luvulla esitetystä televisio- ja radio-ohjelmien juontamisesta. Myöhemmin hän on toiminut käsikirjoittajana ja ohjaajana monien viihdeohjelmien taustalla. Aaltosen laaja ura ulottuu nuorille suunnattuihin musiikkiohjelmiin, reality-tv-tuotantoihin sekä musiikkivideoiden ohjaamiseen tunnetuille artisteille. Hän on myös loistanut kirjailijana julkaistujen teostensa ansiosta.
Tässä artikkelissa tarkastellaan perusteellisesti Sami Aaltosen elämää – hänen lapsuuttaan, uraa media-alalla sekä perhesuhteitaan.
Varhainen elämä ja uran alku
Sami Erik Aaltonen kasvoi nuoruutensa Jyväskylässä, joka sijaitsee Keski-Suomessa. Kuitenkin hän vietti myös osan lapsuudestaan Uudenmaan Klaukkalassa. Aaltonen löysi kiinnostuksensa media-alaan jo nuorena, sillä hän aloitti toimittajana radiossa vain 14-vuotiaana. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden kerätä kokemusta journalismista varhaisessa vaiheessa. Teini-ikäisenä hän työskenteli paikallisradioissa ja teki myös esiintymisiä televisiossa.
Aaltosen yksi varhaisimmista tv-projekteistaan oli Lista-ohjelman juontaminen 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Tämä Lista Top 40 -ohjelma oli Yleisradion suosittu musiikkiohjelma, joka esitteli viikon myydyimpiä levyjä ja hittejä. Aaltosen juontajakumppanina ohjelmassa toimi muun muassa Nina Honkanen. Ohjelman myötä nuori Aaltonen tuli tunnetuksi intohimoisena musiikin asiantuntijana sekä luontevana esiintyjänä. Jo varhaisina vuosinaan Aaltosen rento ja luonnollinen tyyli sekä laaja musiikkituntemus herättivät huomiota.
Aaltonen opiskeli Helsingissä arvostetussa Kallion ilmaisutaidon lukiossa, joka tunnetaan monien media- ja kulttuurialan merkittävien henkilöiden koulutuspaikkana. Kouluaikojen verkostot osoittautuivat myöhemmin erittäin hyödyllisiksi hänelle. 1990-luvulla Kalliosta valmistui paljon nuoria, jotka myöhemmin nousivat tunnetuiksi henkilöiksi Suomen viihdealalla – kuten monien talk show’iden juontajina ja vieraana esiintyjinä.
Aaltonen oli kouluaikanaan hyvin aktiivinen ja hän loi varhaisesti suhteita ihmisiin eri aloilta. Hänen kykyään verkostoitua huomattiin jo nuorella iällä; esimerkiksi Ylioppilaslehdessä vuonna 1999 häntä kuvattiin erinomaiseksi verkostoijaksi, joka tuntee satoja henkilöitä elämän eri osa-alueilta. Hän onnistui usein edistämään uraansa sosiaalisten suhteidensa avulla ilman tavallisia työnhakuprosesseja. Aaltosen kyky yhdistää osaamistaan ja kontaktejaan avasi hänelle uusia ovia mediamaailmassa.
1990-luvun alussa Aaltonen tuli esiin myös muusikkona. Hän lauloi ja soitti lyömäsoittimia rock-yhtyeessä nimeltä Ärwäke, mikä vei hänet osaksi vaihtoehtoista rock-kulttuuria. Ärwäke julkaisi useita kappaleita, joissa heijastui aikakauden nuorisokulttuurin kapinahenki. Lisäksi Aaltonen toimi musiikkikriitikkona ja -toimittajana. Hänen monipuolinen roolinsa musiikkialalla ilmeni myös siinä, että hän oli mukana ystäviensä bändiprojekteissa.
Esimerkiksi hän avusti kouluaikaisen ystävänsä Kalle Aholan Don Huonot -yhtyeelle kirjoittamalla salanimellä sanoituksia bändin ensimmäisiin kappaleisiin. myöhemmin toimittajana Aaltonen sai haastavan tehtävän löytää tasapaino objektiivisuuden ja henkilökohtaisten suhteidensa välillä arvioidessaan ystäviensä, kuten Don Huonojen ja Ultra Bran, musiikkia kriitisen näkökulman perusteella. Nämä taustat ilmentävät Aaltosen vahvaa kytkös 90-luvun suomalaisen rock- ja pop-kulttuurin maailmaan – hän oli aktiivinen sekä luojana että toimittajana, nauttien sen syvistä vivahteista.
Läpimurto mediassa 1990-luvulla
1990-luvulla Sami Aaltonen sai jalansijansa televisiomaailmassa ja nousi yhdeksi nuoren sukupolven tunnetuimmista kasvoista. Hänestä tuli erityisen kuuluisa MTV3-kanavan ajankohtaisessa nuorille suunnatussa ohjelmassa N.Y.T. Ohjelma oli rohkea ja ennakkoluuloton keskusteluohjelma, joka käsitteli nuoria kiinnostavia aiheita suoraan ja avointa. N.Y.T.-ohjelmaa tuotettiin nuorten toimittajien yhteistyönä, ja sen värikäs tyyli sai tunnustusta jopa Telvis-palkinnon muodossa 1990-luvulla.
Aaltonen oli yksi ohjelman keskeisistä hahmoista ja juontajista. Ohjelman myötä hän sai laajan ystäväpiirin, ja N.Y.T.:n toimitusryhmästä muodostui tiivis verkosto, joka pysyi yhteydessä vielä ohjelman päättymisen jälkeenkin. Ohjelma päättyi 1990-luvun keskivaiheilla, noin kolme vuotta ennen vuoden 1999 artikkelia, siis arviolta vuonna 1996. Sen tekijät, kuten Aaltonen, jatkoivat kuitenkin yhteistyötään muissa projekteissa. N.Y.T. Antoi Aaltoselle arvokasta kokemusta ajankohtaisohjelman tuottamisesta ja toimi eräänlaisena ponnahduslautana hänen siirtymiselleen kulissien taakse tuotantotehtäviin.
N.Y.T.:n jälkeen Aaltonen jatkoi matkaansa tuotantoyhtiössä Nordisk Film & TV, jossa hän toimi tuottajana ja ohjaajana. Siellä hän käytti hyväkseen vanhoja suhteitaan: Aaltonen toi mukanaan Nordiskille kollegoita Yleisradiosta ja onnistui esimerkiksi saamaan N.Y.T.:n tuottaja Mikko Räisäsen osaksi uutta työyhteisöään. Tämä osoittaa Aaltosen kykyä käyttää verkostojaan tehokkaasti – hän arvosti taitavia yhteistyökumppaneita ja kokosi heidät samoihin projekteihin kanssaan. Nordisk Film & TV:ssä Aaltonen osallistui useiden ohjelmien tuotantovaiheisiin ja hän alkoi saada mainetta enemmän taustavaikuttajana kuin esiintyjänä kameran edessä.
Vaikka Aaltonen vetäytyi osittain tapahtumakeskuksesta, hän toimi edelleen juontajana eri ohjelmissa aina 1990-luvun loppuun saakka. Hänen ohjelmistossaan oli mukana sekä asiaohjelmia että lasten- ja musiikkiohjelmia. Silloin suomalaisessa televisiossa esitettiin useita nuorille tarkoitettuja ohjelmakokeiluja, jotka tarjosivat mahdollisuuksia kaltaiselleen dynaamiselle toimijalle kuin Aaltonen. Hän sai tunnustusta tekemästään työstä: Telvis-palkinto, joka myönnettiin N.Y.T.:lle, viestii siitä, että Aaltonen onnistui tuomaan televisioon raikasta ilmettä ja voitti katsojien sydämiä. 1990-luvun lopulla monet muistivat hänet erityisesti noista energisistä nuoriso-ohjelmista.
Aaltonen ei keskittynyt vain viihteen vuoksi, vaan hän oli aktiivinen myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa. Hänen elämässään yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla rock-kulttuuri ja yhteiskunnallinen osallistuminen: Aaltonen kokeili poliittista uraansa Euroopan parlamentin vaaleissa. Vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa hän asettui ehdolle EU-kriittisessä Vaihtoehto EU:lle -liikkeessä. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 1999, hän oli ehdokkaana Vasemmistoliiton listalla eurovaaleissa. Nämä ehdokkuudet osoittavat, että Aaltonen halusi aktiivisesti vaikuttaa yhteiskuntaan ja oli rohkea esiintuomaan omia näkemyksiään. Varsinainen poliittinen ura jäi kuitenkin syntymättä, sillä äänimäärät eivät riittäneet voittoon. Mediatoiminta houkutteli häntä enemmän kuin päiväpolitiikka.
Televisio- ja tuotantoura 2000-luvulla
2000-luvulle tultaessa Sami Aaltonen siirtyi syvemmälle viihteen taustalle ja alkoi tehdä sisältöä muille. Sami Aaltonen sai paljon kysyntää suurissa viihdeohjelmissa, jotka tulivat Suomeen. Sami Aaltonen toimi tuottajana, ohjaajana ja käsikirjoittajana monissa televisio-ohjelmissa. Sami Aaltonen mainitsi uransa tärkeimmiksi projekteiksi suositut sarjat Idols, Big Brother ja Talent Suomi. Sami Aaltonen on kertonut, että Sami Aaltonen rakastaa viihteen tekemistä. Missä tahansa Sami Aaltonen on ollut mukana näissä tuotannoissa.
Big Brother Suomi on tärkeä luku Aaltosen urassa. Aaltoselle Big Brother -tuotanto oli keskeinen rooli useiden kausien ajan. Aaltoselle toimi käsikirjoittajana ja ohjaajana. Aaltoselle varmisti ohjelman sujuvan etenemisen. Big Brother on reality‑ohjelma, jossa kilpailijat elävät eristetyssä talossa, missä tahansa, kameroiden alla. Tuotantotiimi seuraa talon tapahtumia vuorokauden ympäri. Aaltoselle tämän ohjelman tekeminen oli kuin ammatillinen korkeakoulu.
Aaltoselle on kuvannut Big Brother -tuotantoa äärimmäisen vaativaksi ympäristöksi, jossa Aaltoselle oli päivittäin johdettavanaan noin 120 hengen työryhmä. Kaiken kaikkiaan Big Brother oli Aaltoselle intensiivinen johtamiskokemus: “Se oli täysvastuullinen ohjelma… jokainen työntekijä oli kovilla – niin tuottaja, ohjaaja, kuvaajat, leikkaajat kuin toimittajatkin,” Aaltonen on todennut. Reality-tuotannossa Aaltosen täytyi pitää langat käsissään tilanteessa, jossa sisältö syntyi osin spontaanisti talon asukkaiden toiminnasta, mutta katsojille sitä piti tarjota dramaturgisesti kiinnostavassa muodossa.
Kansi (vasemmalla) näyttää mystisen rakennuksen. Missä tahansa, kun katselen Sami Aaltosen Aavetaloja‑kirjan kantta, näen mystisen rakennuksen. Sami Aaltosen Aavetaloja‑kirja kokoaa eteläisen Suomen tunnetuimpia kummitustarinoita kansien väliin.
Big Brotherin tekeminen oli vaikeaa teknisesti ja tuotannollisesti, ja se toi mukanaan myös julkisuuden painetta. Big Brother keräsi Suomessa paljon katsojia ja paljon tunteita. Joskus tunteet kuumenivat äärimmilleen. Aaltonen on kertonut saaneensa tappouhkauksia missä tahansa, kun Aaltonen teki Big Brotheria – jotkut katsojat syyttivät Big Brotherin tuotantotiimiä kuin kaikki olisi ollut käsikirjoitettua.
Aaltonen sanoi, että osa katsojista otti Big Brotherin tapahtumat niin sydämeensä, että katsojat purkivat tunteensa uhkauksina. “Sain jopa tappouhkauksia ohjelmaa tehdessä, kun katsojat ottivat niin sydämeensä kaiken, mitä osallistujille tapahtui”, Aaltonen muisteli. Missä tahansa Big Brother -talossa draamat eivät seuranneet käsikirjoittajan tai ohjaajan suunnitelmia. Silti tuotannon avainhenkilöt joutuivat yleisön tunteiden maalitauluiksi. Nämä kokemukset opettivat Aaltoselle paljon kriisiviestinnästä. Aaltoselle opittiin, millaista on työskennellä suuren julkisuuden paineen alla.
Samalla kun Big Brother -projekti työllisti Aaltosta 2000-luvun puolivälistä eteenpäin, hän oli mukana myös muissa viihdeohjelmissa. Idols, joka oli kykyjenetsintäformaatti nuorille laulajille, oli yksi ohjelma jonka tuotantoon Aaltonen osallistui – luultavasti tuotantotiimin jäsenenä tai vastaavana tuottajana. Idolsin ensimmäiset kaudet Suomessa (vuodesta 2003 alkaen) olivat valtavan suosittuja ja synnyttivät ilmiöitä popkulttuurissa; Aaltosen kokemus musiikkimaailmasta ja live-ohjelmien rytmistä oli varmasti hyödyksi näissä projekteissa.
Talent Suomi – suomalainen versio Got Talent -formaatista – kuuluu Aaltosen ansioluetteloon. Syksyllä 2011 Aaltonen toimi Talent Suomen käsikirjoittajana. Samana vuonna ohjelma esitettiin FremantleMedian tuottamana MTV3-kanavalla. Talent-ohjelman tekeminen vaati viihde-elementtien, kilpailijoiden tarinoiden ja tuomareiden osuuksien yhdistämistä sujuvaksi kokonaisuudeksi. Aaltonen rakensi tätä viihdesirkusta suomalaisyleisölle.
Missä tahansa, vuoden 2012 jälkeen, Aaltonen siirtyi Susamuru Oy:hyn käsikirjoittaja-ohjaajaksi. Susamuru on tuotantoyhtiö, joka on tehnyt ohjelmia eri kanaville. Susamuru tuotti sisältöä monille kanaville. Aalto sai roolin, koska haluttiin antaa Aalto vastuuta uusissa TV-projekteissa. Aalto haluttiin mukaan, missä tahansa uusi projekti alkoi. 2010-luvun alkupuolella Aaltonen oli edelleen haluttu nimi TV-tuotannoissa. Aaltonen oli taustalla, missä tahansa tuotantoa tehtiin. Olen itse nähnyt, miten Susamuru työstää projekteja.
Aaltonen muistaa, että työarki oli takapakkia. Samaan aikaan pyöri projektit ja rooli vaihtui käsikirjoittaja‑roolista ohjaaja‑rooliin tuotannon mukaan. Töitä oli aina paljon. Priorisointi oli välillä vaikeaa – ylhäältä tuli paineita ja ohjeita, mitä sisältöä painottaa ja missä järjestyksessä. Julkisuus ja kiire alkoivat uuvuttaa, missä tahansa. Jatkuva aikataulupaine ja näkyvyys eivät enää vetäneet kuin nuorena. Aaltonen sanoo, ettei Aaltonen kaipaa enää televisiotyötä. Aaltonen ei kaipaa julkisuuden henkilön asemaa eikä jatkuvaa hektisyyttä. Hän alkoi arvostaa rauhallisempaa elämänrytmiä ja selkeämpiä projekteja.
Yksi Aaltosen myöhäiskauden projekteista 2010-luvulla oli sketsisarja 1001 Rikua, jossa näyttelijä Riku Nieminen oli tähdenä. Aaltonen mainitsi, että 1001 Rikun oli yksi uusimmista projekteista 2010-luvun puolivälissä. Ohjelmassa Riku Nieminen esitti monenlaisia hahmoja ja sketsejä, ja ohjelma vaati ohjaajalta luovuutta ja tietoa komedian tempoista. 1001 Rikun kaltaiset tuotannot näyttivät, että Aaltonen hallitsi myös viihteen kirjoittamisen ja ohjaamisen perinteisen tosi-tv:n ulkopuolella – Aaltonen pystyi tuottamaan käsikirjoitettua huumoria ja viihdesketsejä. Missä tahansa tuotanto vaatii tarkkuutta, ja Aaltonen projekti oli juuri niin. Aaltonen luovuus näkyi selvästi.
Kaiken kaikkiaan Sami Aaltosen ammattiura vakiintui kulisseihin 2000-luvulla. Kun 1990-luvulla hänet nähtiin ruudussa, 2000-luvulla hän oli yhä enemmän nimi lopputeksteissä. Hän sai mainetta luotettavana “jokapaikanhöylänä” tv-tuotannoissa – henkilö, joka tunsi viihdeohjelmien tuotannon kaikki osat. Missä tahansa tv-tuotannossa hän oli paikalla. Ihmiset tuntevat hänet tuottajana, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Pitkä kokemus antoi hänelle perspektiiviä tv-maailman muutoksiin. Hän on todennut, että takaisin televisioruutuun häntä houkuttelisi vain todella laadukas asiaohjelma, joko tv:ssä tai radiossa – vihjaten siihen, että sensaatiohakuiset formaatit eivät häntä enää samalla tavalla motivoi.
Musiikkivideoiden ohjaukset ja kirjaprojekti
Televisiotöidensä ohella Sami Aaltonen on kehittynyt myös muilla luovan alan alueilla. Musiikkivideoiden ohjaaminen on tärkeä osa Sami Aaltonenin uraa. Sami Aaltonen on ohjannut monien tunnettujen suomalaisten rock- ja pop-artistien musiikkivideoita. Erityisesti 2000-luvun alussa, kun musiikkivideoiden kulttuuri oli voimissaan, Sami Aaltonen teki paljon musiikkivideoita.
Missä tahansa, Sami Aaltonenin ohjaustöihin kuuluvat muun muassa kuuluisan glam rock -yhtyeen Hanoi Rocksin ja goottirock-yhtyeen The 69 Eyesin musiikkivideot. Mielestäni Sami Aaltonen on todella monipuolinen tekijä. Kannattaa huomata, että Aaltonen teki musiikkivideoita samaan aikaan, kun hän oli parisuhteessa poptähti Maija Vilkkumaan kanssa. Siksi ei missä tahansa ole yllättävää, että hän ohjasi myös Maija Vilkkumaan videoita.
Tunnetuin esimerkki on Vilkkumaan läpimurtohitti “Ei” vuodelta 2003. Sen dramaattinen video, jossa on rikospaikkatutkinnan kaltaista estetiikkaa ja pyrotekniikkaa, on juuri Sami Aaltosen ohjaama. Ei‑kappaleen video valittiin silloin vuoden parhaaksi kotimaiseksi musiikkivideoksi MTV3:n äänestyksessä, ja se toi mainetta sekä artistille että ohjaajalle. Aaltosen silmä ja nuorisokulttuurista saatu kokemus tekivät videosta mieleenpainuvan.
Aaltosen tausta rock-muusikkona ja toimittajana antoi Aaltoselle perusteet ymmärtää, miten musiikkivideo puhuttele yleisöä. Aaltosen ohjaamat videot, missä tahansa, sisältävät usein tarinaa tai vahvan visuaalisen teeman, joka tukee kappaleen sanomaa. Esimerkiksi Vilkkumaan Ei -videossa, missä tahansa, poliisin rikospaikkatutkinnan kohtaukset loivat jännittävän vastaparin kappaleen tunteelliselle lataukselle. Kontrasti sai Vilkkumaan Ei -videon erottua edukseen. Aaltonen on mainittu pop-toimittajana ja rock-videoiden ohjaajana kirjansa takakansitekstissä. Pop-toimittaja ja rock-videoiden ohjaaja ovat olleet tärkeä osa Aaltonenin julkikuvaa.
Toinen Aaltosen osaamisalue on kirjallisuus. Vuonna 2002 hän julkaisi kirjan Aavetaloja, joka on kokoelma suomalaisia kummitustarinoita. Teos ei ole pelkkä kauhukertomusten antologia, vaan pikemminkin kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen tunnetuimpiin kummituskohteisiin. Aavetaloja-kirjassa Aaltonen on koonnut tositarinoita eteläisen Suomen kummituksista ja yliluonnollisista ilmiöistä. Mukana on tarinoita muun muassa Mustion linnan mysteereistä, Kaivopuiston Valkeasta rouvasta,
Espoon kartanon surevasta äidistä, Eläintarhanlahden itkevästä neitsyestä, Vanhan oopperan kummituksesta sekä monista muista paikallislegendoista. Aaltonen yhdistää tarinat Suomen historian laajempaan kehykseen. Kirjan kummitustalojen asukkaat ovat nähneet maamme merkittäviä hetkiä: isonvihan kauhut, ruton (mustan surman) ajat, Suomenlinnan antautumisen, Oolannin sodan pauhut, kenraalikuvernööri Bobrikovin murhan, sisällissodan, kieltolain ajan ja Porkkalan neuvostomiehityksen.
Missä tahansa näistä ajoista asukkaat tuntevat menneisyyden. Kirja yhdistää yliluonnolliset tarinat ja tosiasialliset historialliset tapahtumat. Kirja tekee sen mielenkiintoisesti. Kirjassa on paljon historiallisia yksityiskohtia. Kirja toimii kevyenä kertauksena menneiden aikojen tapahtumista. Kirja sisältää myös karttoja ja vanhoja valokuvia, jotka tuovat aitoa tunnelmaa. Kun luin kirjan, tunsin, että historia ja kummitukset kohtaavat.
Aaltosen kirja sai aikanaan hyvän vastaanoton tietyissä piireissä, erityisesti paranormaalista ilmiöistä kiinnostuneiden keskuudessa. Moni on kiitellyt teoksen viihdyttävyyttä: se on samaan aikaan sekä jännittävä että informatiivinen. Kirjan takakannessa todetaan, että “mielenkiintoinen ja hauska kirja sopii niin nuorille kuin aikuisille”, mikä pitää kuvastaa Aaltosen kerrontatyyliä – hän kirjoitti yleistajuisesti ja tarinallisesti, joten teos on helppolukuinen laajalle yleisölle. Aavetaloja on hyvä esimerkki Aaltosen monipuolisuudesta: harva viihdetoimittaja tarttuu aiheeseen kuin aiheeseen yhtä rohkeasti. Tällä kirjalla Aaltonen ikään kuin yhdisti oman median ja populaarikulttuurin tuntemuksensa Suomen kansanperinteeseen ja historiaan.
Sami Aaltonen ja Maija Vilkkumaa – 11 vuoden yhteinen taival
Sami Aaltosen elämän yksi iso julkinen asia on pitkä suhde Maija Vilkkumaahan. Maija Vilkkumaa ja Sami Aaltonen tapasivat nuorina, missä tahansa, koska Maija Vilkkumaa ja Sami Aaltonen kävivät samaa Kallion ilmaisutaidon lukiossa Helsingissä. Sami Aaltonen ja Maija Vilkkumaa lähtivät rakentamaan uraa musiikin ja median parissa, ja ystävyys kasvoi vähitellen rakkaudeksi.
Sami Aaltonen ja Maija Vilkkumaa alkoivat seurustella 1990-luvun alkupuolella. Sittemmin Sami Aaltonen ja Maija Vilkkumaa viettivät yhdessä noin yksitoista vuotta, missä tahansa, ja Sami Aaltonen ja Maija Vilkkumaa yhteinen aika kesti 2000-luvun alkuun saakka. Vilkkumaa ja Aalto ehtivät kihlautua. Missä tahansa Vilkkumaa kutsui Aalto ex‑kihlatukseen. Viralliseen avioliittoon Vilkkumaa ja Aalto eivät koskaan menneet.
Maija Vilkkumaa nousi 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Suomen eturivin popartisteihin. Missä tahansa silloin Aaltonen oli Maija Vilkkumaan tukenaan, sekä henkilökohtaisesti että osittain ammatillisesti. Muistan, että Aaltonen ohjasi Maija Vilkkumaan musiikkivideoita ja kävi Maija Vilkkumaan mukana musiikkialan tapahtumissa.
Suhde oli pääosin kahden yksityishenkilön välinen, eikä Maija Vilkkumaa ja Aaltonen aluksi nousseet juorulehtien otsikoihin. Tilanne muuttui vuoden 2003 tienoilla. Maija Vilkkumaa eli uransa huippukautta, Ei-albumi ja -kappale olivat suurmenestyksiä, mutta samaan aikaan Maija Vilkkuman ja Aaltonen parisuhde rakoili. Vilkkumaa kertoo omaelämäkerrassaan, että vuonna 2003 hänen elämäänsä tuli samassa vuodessa urani suuri nousu ja ero pitkäaikaisesta kumppanistaan Sami Aaltosesta. Tämä yhdistelmä oli henkisesti kova isku. Vilkkumaa sanoo olleensa silloin ahdistunut. Ristiriitaiset tunteet hallitsivat Vilkkumaan mieltä. Missä tahansa hetkessä palkinnot ja suosionosoitukset seurasivat toisiaan, mutta yksityiselämässä kaikki petti. Vilkkumaa muistaa, että menestyksen hetkellä Vilkkumaa halusi vetäytyä piiloon. Vetäytyminen oli mahdotonta, koska julkinen huomio oli jatkuvaa.
Aaltonen ja Vilkkumaa yrittivät aluksi hoitaa eronsa sovussa, missä tahansa tilanteessa. Aaltonen ja Vilkkumaa kävivät pitkiä keskusteluja, jotta he löytäisivät sopimuksen eron ehdoista ja säilyttivät hyvän välin. Vilkkumaa paljasti myöhemmin, että pian näiden keskustelujen jälkeen hän joutui lukemaan missä tahansa lehdessä tekstejä, joissa hänet esitettiin ikävällä tavalla. Julkisuudessa levisi tarina, jonka mukaan Maija oli salaisessa suhteessa toiseen ja oli pettänyt Aaltonen.
Ero maalattiin mediassa Vilkkumaan syyksi, likaiseksi skandaaliksi. Parisuhdeskandaali nousi esille viihdelehdistössä. Tilanne oli raskas molemmille. Vilkkumaa kertoo elämäkerrassaan, että tiedot levisivät julkisuuteen. Kuulin Aaltosen kautta, että Aaltonen näytti antaneen medialle vihjeen erosta, missä tahansa se sitten tapahtui, ja se johti räikeisiin otsikoihin. Yhtäkkiä Aaltonen erosta tuli koko kansan puheeksi.
Missä tahansa tapahtui, se johti siihen, että Vilkkumaa ja Aaltonen viilenivät pysyvästi. Vilkkumaa kirjoittaa kirjassaan, että Vilkkumaa ja Aaltonen eivät ole enää ystäviä. Yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen ero jätti haavat, jotka eivät ole täysin parantuneet. Kun luin tämän, tunsin, että tilanne oli raskas. Vilkkumaa jatkoi omaa elämäänsä: Maija Vilkkumaa sai uuden puolison, avioitui kitaristi Mikko Kososen kanssa vuonna 2007 ja sai perheen, kaksi tytärtä. Samalla Sami Aaltonen vetäytyi julkisuuden varjoihin eron jälkeen.
Julkisuuden silmin Aaltosen ja Vilkkumaan eroaika oli myrskyinen. Lehdistö pohti syitä ja seurauksia, missä tahansa, ja Aaltosen ja Vilkkumaan osapuolet joutuivat kohtaamaan median kiinnostuksen. Vilkkumaa on jälkeenpäin miettinyt, miten Vilkkumaa halusi kirjassaan kertua oman näkökulmansa tuon ajan tapahtumista – Vilkkumaa ei halunnut kaivaa likaisia yksityiskohtia, mutta Vilkkumaa halusi näyttää, miltä tilanne Vilkkumaan silmin näytti ja tuntui. Minäkin muistan, että media seurasi tätä tarkasti. Kirjassa Vilkkumaa (2023) Maija kuvaa tuota eroaikaa rehellisesti mutta lempeästi, valottaen, miten Vilkkumaa itse koki “kohun” omassa elämässään. Samaan aikaan Vilkkumaa myöntää, että se oli ehkä läheimpänä mitään paljastuskirjan aineistoa hänen muutoin melko sovinnaisessa elämäkerrassaan.
Kun tarkastelen asiaa, muistan että Sami Aaltosen näkökulmasta suhde Maija Vilkkumaahan oli merkittävä elämänvaihe. Sami Aaltosen ja Maija Vilkkumaahan yhteiselämä kesti lähes kymmenen vuotta, missä tahansa Sami Aaltosen ja Maija Vilkkumaahan viettivät aikaa, alkaen Sami Aaltosen kolmekymppisenä ja päättyen Sami Aaltosen lähes nelikymppisenä.
Aaltonen on alun perin työskennellyt mediassa taustavaikuttajana, mutta suhde Maija Vilkkumaahan teki Aaltonen myös viihdelehtien tunnetuksi nimestä. Eron jälkeen Aaltonen ei ole julkisesti kommentoinut asiaa. Media on joskus jälkikäteen muistellut, että Vilkkumaa “nosti” uuden puolison omasta bändistään. Entinen kihlattu jäi sivuun – viitaten siihen, että Maijan nykyinen mies oli Aaltonen yhtyeen jäsen (Mikko Kosonen soitti kitaraa Vilkkumaan kokoonpanossa ennen parisuhdetta). Tämä on kuitenkin enemmän juorupuheen sävyttämää jälkikertomaa kuin virallista historiankirjoitusta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Maija Vilkkumaa ja Sami Aaltonen olivat 1990-luvun ja 2000-luvun taitteen puhutuimpia musiikki- ja mediamaailman pareja. Heidän suhteensa kesti poikkeuksellisen pitkään viihdemaailman mittapuulla, ja vaikka päätös olikin ikävä, molemmat osapuolet jatkoivat elämässään eteenpäin omilla tahoillaan. Vilkkumaa on sittemmin kuvannut eron olleen kipeä mutta lopulta välttämätön kasvukohta omalla polullaan; Aaltoselle se merkitsi vetäytymistä pois parrasvaloista ja keskittymistä enemmän työuraan ja myöhemmin omaan perhe-elämäänsä.
Pitkä ura suomalaisessa mediassa
Sami Aaltosen tarina on moninainen, ja se kuvastaa suomalaisen viihdeteollisuuden kehitystä viimeisten vuosikymmenten aikana. Hän aloitti nuorena radiota ja televisiota näyttelevissä rooleissa aikana, jolloin Suomi otti ensiaskeleitaan uudenlaisen populaarikulttuurin maailmassa. Ajan myötä hänestä tuli mediavaikuttaja, joka oli rohkea siirtyessään kameran edestä kulissien taakse. Aaltosen vaikutus näkyi 2000-luvun tunnetuimmissa tosi-tv-ohjelmissa ja viihdeilmiöissä, vaikka tavallinen katsoja ei aina osannut tunnistaa häntä kulisseissa toimijana. Hänen uransa on näyttänyt, kuinka intohimo ja uteliaisuus voivat avata ovia erilaisiin tehtäviin: juontajasta käsikirjoittajaksi, ohjaajasta kirjailijaksi.
Yksityiselämänsä vaiheissa Aaltonen on käynyt läpi niin nuoruusvuosien vilkasta rock-romanssia kuin aikuisikään liittyvää rauhallisempaa onnellisuutta. Suhde Maija Vilkkumaan kanssa on tehnyt hänestä osan suomalaista popkulttuuria. Harva parisuhde tulee esille niin usein kirjallisuudessa kuin heidän eronsa Vilkkumaan omaelämäkerrassa. Toisaalta Aaltosen myöhemmät perhesuhteet ovat olleet rauhallisempia ja suojaisampia, juuri hänen omien toiveidensa mukaisesti.
Sami Aaltosen ura mediassa on tehnyt pysyvän vaikutuksen: hänen ohjaamiaan musiikkivideoita muistellaan yhä, ja Big Brother -ohjelman fanit voivat tunnistaa hänen nimensä tuotantotiedoista. 90-luvun nuoriso muistaa hänet myös vilkkaana juontajana, joka haastatteli kansainvälisesti tunnettuja rocktähtiä. Kuten tarina kertoo, hän lauloi jopa spontaanisti duettona Steven Tylerin kanssa eräässä haastattelussa ja kohtasi Jon Bon Jovin, minkä seurauksena tämän turvamies takavarikoi haastattelunauhan. Nämä olivat unohtumattomia hetkiä nuorelle toimittajalle. Tällaiset tarinat kuvaavat rohkeaa ja tilanteen havaitsevaa henkilöä.
Vaikka Aaltonen ei nykyään näy julkisuudessa, hänen uransa tarkastelun myötä hänet voidaankin hyvin nimittää suomalaisen viihteen monipuoliseksi tekijäksi. Vain harvat ovat onnistuneet luomaan sekä lastenohjelmia että aikuisten tosi-tv:tä, lisäksi he ovat kirjoittaneet kirjoja ja ohjanneet rock-videoita. Sami Aaltonen on toteuttanut kaiken tämän. Se, että hän päätyi valitsemaan tavallisen elämän julkisuuden sijasta, saattaa kertoa paljon hänen arvoistaan ja siitä, kuinka vaativaa viihdemaailma voi olla. Julkisuuden henkilöinä Aaltonen viihtyy nykyisin enemmän taustalla – kirjaimellisesti eläkeläisenä omenapuiden alla sen sijaan, että seisoo salama- ja kameravalojen keskellä.
Sami Aaltosen matka todistaa, että mediamaailmassa on useita keinoja menestyä. Menestys voi joskus tarkoittaa näyttävästi esiintymistä, mutta toisinaan se on myös taustalla työskentelyä. Aaltonen on onnistunut molemmissa. Hän osoittaa myös, että julkinen henkilö voi valita hiljaisuuden ja yksityisyyden hetkellä, jolloin se tuntuu oikealta. On vielä epäselvää, palaaako hän julkisuuteen uusien projektien tai haastatteluiden myötä. Kuitenkin, vaikka hän pysyisi enemmän taustalla, hänen vaikuttavansa populaarikulttuurissa – televisio-ohjelmissa, videoissa ja kirjoituksissa – säilyy osana suomalaista viihdehistoriaa.
Lähteet:
- Iltasanomat 30.8.2015 – “Suomen Big Brotherin ohjaaja: ’Sain tappouhkauksia ohjelmaa tehdessä’” (Katri Utula).
- MTV Uutiset 28.10.2023 – “Maija Vilkkumaan Ei-kappale räjäytti hänen suosionsa – artisti oli tuolloin kuitenkin todella ahdistunut” (Teresia Jokinen).
- Seiska 28.10.2023 – “Kirja: Maija Vilkkumaa ja Sami Aaltonen olivat yhdessä 11 vuotta – ruman eron taustat!”
- Kulttuuritoimitus 30.10.2023 – “Maija Vilkkumaan elämäkerta on yhtä lempeä kuin laulaja itse” (Sari Passaro, kirja-arvio).
- Ylioppilaslehti 26.11.1999 – “Kuin kala verkossa” (Mikko Metsämäki, henkilökuva Sami Aaltosesta).
- MTV Uutiset 5.9.2003 – “Maija Vilkkumaa voitti videoäänestyksen”
- Wikipedia (fi), “Sami Aaltonen”.
- Aaltonen, Sami: Aavetaloja (Nemo 2002) – kirjan takakansitekstit ja esittely.
